Tuumasta toimeen; uuden opetussuunnitelman hengessä pääsimme tutustumaan erään eskarilaisen vanhemman työhön arkeologina, mikä oli erittäin mielenkiintoista.
Kysyimme lapsilta, mitä heille tulee mieleen sanasta ARKEOLOGI ja vastaukset olivat mielenkiintoisia: ”PRONSSI”, ”KULTA JA LUUT”, ”ARKI”, ”ELÄIMEN LUURANGOT” JA ”HOPEA”.
Matka määränpäähän oli vähintäänkin yhtä opettavainen kuin tuokio arkeologin seurassa. Kävelimme helminauhana tienpiennarta pitkin autojen ja bussien huristaessa ohi. Tutustuimme suojatiestä kertovaan liikennemerkkiin ja harjoittelimme tienylitystä.
Arkeologisilla kaivauksilla tutustuimme tarkkuusinventointiin, jossa selvitettiin tulevien talojen paikalla ollutta muinaista elämää. Arkeologit olivat löytäneet merkkejä jopa 1500-luvun elämästä! Maata kaivettiin kaivinkoneella, mutta tarkempi tutkiminen vaati muurarin raappaa. Erinäiset, lapsia kovasti kiinnostaneet, löydökset kirjataan tarkkaan ylös ja merkittävimmät kirjataan takymetrillä koordinaatistoon. Näin voidaan tarvittaessa palata löytöpaikoille.
Työssä arkeologin mielestä hienointa on päästä tutkimaan ja löytää jotain merkittävää. Lapsilla oli paljon kysymyksiä ja niihin saatiin vastauksia. Tilaisuuden jälkeen tiedustelimme, mitä lapsille oli jäänyt mieleen päivästä ja mikä oli kivaa;
”Oli kivaa, ku hän kerto, kun siinä oli se kuoppa.”
”Mä tykkäsin siit lautasen palasest ku se oli niin kaunis.”
”Must oli ihana se liila pullon palanen.”
”Se ku ne kaivinkoneet kaivo sitä kuoppaa.”
”Kaikki. Et löytyis luita.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti