torstai 15. joulukuuta 2016

Kansainvälisyyttä Kuusikossa

Kuusikon päiväkodin eskareilla oli lokakuussa teemana kansainvälisyys. Aihe on erittäin laaja ja halusimmekin rajata sen koskemaan lapsille tuttuja maita ja asioita. Ensin laitoimme kartalle keltaisia väripalloja sen mukaan mistä maasta lapset tai heidän vanhempansa ovat kotoisin. Lilat väripallot kuvastavat taasen sitä, missä maassa lapset ovat vierailleet. Huomasimme lasten kanssa, että moni oli käynyt samassa maassa.


Lisäksi lapset saivat itse päättää minkä maan lipun he värittävät. He ottivat mallia valmiista lipuista.


Lapset saivat tuoda myös kotoaan esineitä ja vaatteita, jotka ovat peräisin toisesta maasta. Kävimme yhdessä läpi kaikki tavarat ja lapset saivat kertoa mistä ne on saatu tai ostettu. Samalla tutustuimme kyseisen maan kulttuuriin ja tapoihin. Tämä oli lapsista erityisen kiinnostavaa ja esineitä kertyikin paljon. Myös vanhemmat saatiin näin mukaan teemaan. Kaikki esineet aseteltiin näytteille, jotta niitä pääsi ihailemaan.



Opettelimme samalla myös tervehdyksiä eri kielillä ja vaikka teema on jo ohi, niin palaamme näihin silti aina silloin tällöin. Keväällä teemaan on tarkoitus palata, lentämällä kuvitteellisesti johonkin maahan.





perjantai 2. joulukuuta 2016

Eskarilaisten arkea Nissaksessa

Arki! Tuo lyhykäisyydessään niin loistokas sana. Nuo neljä kirjainta kuuluvat meidän kaikkien elämään, mutteivät ne onneksi siitä kulu.  Arki pitää sisällään monenlaisia asioita: rutiinit, askareet, turvallisuus, tuttuus ja toisinaan jopa tylsyys. Arjen lomassa on ihanaa puikahtaa hetkeksi juhlaan - eihän juhla olisi mitään ilman arkea! 


Eskareiden arki Nissaksen päiväkodissa Vantaan sydämessä on kuin onkin kaikkea edellä mainittua, höystettynä useilla upeilla opeilla ja monenmuotoisilla oppimisen mahdollistavilla hetkillä, leikkiä unohtamatta. Nuo hetket ovat saaneet uudesta opetussuunnitelmasta monia yhteisiä linjauksia, joita projekteiksikin kutsutaan. Toiminnallisuus, tabletit, lasten äänen huomioon ottaminen (pelkän kuulemisen sijaan)  ja yhteisöllisyyden lisääminen, sekä ympäristön ja kulttuurien huomioiminen,  ovat muiden muassa siivittäneet Nissaksen kolmen eskariryhmän syksyä.



Nissaksen päiväkodin arvot pohjautuvat Vantaan kaupungin arvoihin. Metsä ja luonto ovat meille tärkeitä ja joka viikko käymmekin vähintään kerran metsässä. Etenkin nyt, kun pihamme on lähes koko syksyn ollut remontissa, on metsästä tullut oikea "kotipesä". Lasten luovuus metsäleikeissä on päässyt kukoistamaan ja heidän pitkäkestoinen leikkinsä on kestänyt kohta toista kuukautta. Piharemontti on myös luonut monenlaisia kiinnostavia keskusteluja lasten kanssa eri työvaiheista ja sen etenemisestä. Ja voi, kuinka mahtavaa on ollut seurata isojen koneiden ja ahkerien työnaisten- ja miesten aherrusta! 


Yhteistoiminta koko talon eskareiden kesken on tuonut iloiset kuusivuotiaat perinneleikkeihin läheiselle jalkapallokentälle. On ihanaa nähdä lasten riemu mukavissa pihaleikeissä, joissa saa juosta ja jännittää, ehtiikö ennen kaveria. Kannustushuudot ja toisten huomioon ottaminen ovat kuuluneet ja näkyneet yli kerrostalojen. 

Talven herrakin jo ehti käydä luonamme ja sai eskarit pulkkamäkeen,sekä tutkimaan eläinten jälkiä metsässä. Jokohan kohta voisi nähdä tonttujen jälkiä? Ehkä, jos pian taas sataa valkoista unelmaa vantaalaisten eskarilaisten leikkeihin. 

Säde Kallioinen, Ruskatupa

perjantai 25. marraskuuta 2016

Supervoimana kaveritaidot — tähtihetkiä Rajakylän eskareiden supersankari-projektiviikosta

Meillä Rajakylän Päiväkodin eskareilla on kerran kuussa projektiviikko, jossa toteutamme ilmiöoppimista projektiluonteisesti. Päätämme projektiviikkojen teemat yhdessä eskarilaisten kanssa ja pyrimme ottamaan jokaisen lapsen ideat huomioon projektiviikon suunnittelussa. Olemme jo syksyn alussa päässeet kokeilemaan taitojamme yhteisten ulkoleikkien keksijöinä ja lokakuussa pääsimme etsimään ikiomia supervoimiamme supersankari-projektiviikolla.

Supersankariteema kiinnosti meitä eskariopettajia, sillä ajattelimme tuoda projektiviikkoon supersankareiden kera tunnetaitojen harjoittelua, itsetuntoa vahvistavia leikkejä sekä motoristen taitojen vahvistamista. Eskarilaisten toiveina viikolle oli löytää omat supervoimansa. Sellaisia löysimmekin, ja paljon.

Viikkomme alkoi tutustumalla supersankareihin ja miettimällä yhdessä, millainen on supersankari. Tulimme lopputulokseen, että supersankareita on kovin monenlaisia ja pohdimme, että meistä jokaisessa on jotain ihmeellistä ja hienoa – superia.

Jokainen eskarilainen suunnitteli oman supersankariviitan ensin paperille ja toteutti suunnitelmansa fleecekankaalle, joka sai myös ikioman supersankarilogonsa. Supersankarilogot liimattiin fleece-kankaaseen kiinni suunnitelman mukaisesti. Supersankariviitoissa eskarilaiset saivat harjoitella niin prosessiajattelua kuin myös motorisia taitojaan leikatessaan saksilla paksua fleece-kangasta.



Supersankariviitoissaan eskareista otettiin tablettitietokoneella supersankarikuva, jota jatkotyöstimme kuvanmuokkausohjelmalla isänpäivälahjaksi. Kuvanmuokatuissa kuvissa eskarit ovat muokanneet itsensä esimerkiksi kuuhun tai dinosaurusten pariin. Eskarilainen on valinnut itse taustan ja supersankarikuvansa – ja muokannut kuvaa yhdessä eskariopen kanssa Face Changer 2-ohjelmalla.

Harjoittelimme myös oman kehon tiedostamista piirtämällä parityöskentelynä oman itsensä kokoisen supersankari-alteregon voimapaperille ja värittämällä sen juuri sellaiseksi kuin supersankaripersoona haluaa olla. Opimme ottamaan vastaan palautetta ja tekemään myös kompromisseja valinnoissa.

Satuhieronnat kuuluvat eskarilaisten päiviin tärkeänä osana. Satuhieronnat ovat löytäneet paikkansa aamupiireillä ja siirtymätilanteissa helpottamassa jännitystä, uusien tilanteiden harjoittelua ja stressiä. Eskarilaiset keksivät supersankariviikolla yhdellä päiväpiireistä ikioman supersankariteemaisen satuhieronnan, jonka he opettivat koko ryhmälle ja pyysivät meitä kasvattajia tekemään heille satulepohetkelle siirtyessä.

"Pienen pieni supersankari lenteli ilmassa ja etsi. 
Ensin se lensi puuhun ja pelasti pienen kissanpoikasen. 
Ennen kuin kissa ehti kiittää, se supersankari lensi Afrikkaan
ja pelasti hädässä olevan krokotiilin.
Krokotiililla oli tikku sormessa. 
Sitten se lensi suureen villiin puutarhaan tänne Suomeen
ja pelasti omenassa asuvan madon ennen kuin joku söisi sen. 
Lopuksi se lennähti Sinun olkapäällesi ja päätti,
että sen koti on juuri tässä ja se pitää Sinut aina turvassa."

Meillä on tämän syksyn ajan ollut ihana mahdollisuus saada hyödyntää esiopetuksen kuraattoria ja suunnittelimme hänen kanssaan yhdessä 6 kerran kaverikerhon, jonka jokaisella kerralla keskitymme leikkien ja yhteistoiminnan kautta yhteen hyveeseen. Supersankariviikolle osui sopivasti hyveeksi ”rohkeus”. Voimakäteen lapsi kirjoittaa itse 5 positiivista piirrettä itsestään. Voimakättä käytetään itsetunnon vahvistamiseksi ja tukemiseksi – sekä muistuttamaan lasta siitä, että hän on ihana juuri sellaisena kuin on. Upeita vahvuuksia löysi jokainen ryhmämme eskari. Pyysimme eskarilaisten perheitä täyttämään samanlaiset voimakädet kotona ja lopputuloksena saimme aikaan ihanan ja voimauttavan voimakäsinäyttelyn, josta jokainen eskarilainen sai lukea perheidensä kirjoittamia hyviä piirteitä juuri hänestä.

Pääsimme yhtenä supersankariviikon päivistä Tanssiteatteri Raatikkoon katsomaan Supersankarit-näytelmää ja eskarilaiset ihastelivat etenkin sitä, miten kekseliäästi näytelmässä käytettiin videotykkiä. Kunnon TVT-taitureita kun ovat. Näytelmän jälkeen mietimme monta päivää voivatko lelut todella herätä henkiin. Jatkamme tutkimuksia aiheesta vielä.

Viikkomme päättyi supersankarijuhliin, joissa jokainen eskarilainen käveli upea supersankariviitta päällänsä muotinäytöksessä samalla, kun muut hurrasivat hänelle. Pääsivätpä he juhlissa harjoittelemaan supersankaritanssien koreografioita ja leikkimään supersankaripersooniaan.



Eskarilaiset tulivat lopputulokseen, että kaveritaidot ovat heistä paras supervoima ja sitä he aikovat tänä vuonna kasvattaa entisestään. Vaikka supersankariviikkomme oli tapahtumarikas ja täynnä tekemistä, se oli kokonaisuutena hyvin harmoninen ja opettavainen. Supersankarisatuhierontaa olemme saaneet jatkaa koko marraskuunkin ja supersankariteema on jatkunut myös yhteisissä leikeissä.

Onneksi koskaan ei ole liian vanha supersankariksi tai ainakaan leikkimään sellaista!

Noora Säily ja Mia Piipponen
sekä Rajakylän Päiväkodin eskarit

perjantai 18. marraskuuta 2016

Uimakoulussa

Jokainen esiopetusryhmä Vantaalla käy kaksi tai kolme kertaa lukuvuoden aikana uimakoulussa. Korso-Koivukylän alueella esiopetuksen uimakoulutoiminta on jo pyörähtänyt käyntiin.

Esiopetuksen uimakoulun tavoite on opettaa lapsille taitoja itsenäiseen ja ryhmänä toimimiseen uimahallissa, sekä antaa positiivisia kokemuksia alkeisuinninopetuksesta. Sellaisia on jo syntynyt ainakin Pilke Ilmaisupäiväkoti Illusian eskareille: 

Illusialaiset altaassa. 

Eskareiden kommentteja uimakoulusta:

-TositositositosiKIVAA!
--Lemppari oli Uimarit, tulkaa kotiin –leikki
--Sukeltaminen oli parasta
--200 kertaa kivaa
--Kiva kun opin uimaan
--200 miljardia kivaa
--Aku Ankka Vankka
--Kaikki oli tuhat kertaa kivaa
--Kivaa oli
--Kaikki kivaa!
--Parasta oli ESKARIT




torstai 27. lokakuuta 2016

Esi- ja alkuopetuksen toiminnallinen yhteistyö: 7 veljestä metsäretkellä

14.10. montessoripäiväkoti Montsan eskarilaiset pääsivät 1.-2. montessoriluokkien  kanssa metsäretkelle Aleksis Kiven 7 veljeksen teemassa. 

Viikolla tutustuimme ensin 7 veljekseen ja tarinaan, missä suuri härkäjoukko piirittää veljekset hiidenkivelle. Lapset keksivät tarinalle erilaisia ratkaisuja, joista voittajaksi äänestettiin ratkaisu, missä veljekset sytyttävät tulipalon pelotellakseen härät pois ja pääsevät näin pelastautumaan kiipelistä. Koululaisten kanssa eskarit sitten leikkivät metsässä erilaisia leikkejä teeman pohjalta esim. härkää ja veljeksiä -hippaa. Pienryhmissä lapset tekivät metsään luontotaideteoksina kaikki 7 veljestä ja paljon härkiä piirittämään veljekset. Koululaiset myös opettivat esikoululaisille veljeksistä kertovan laulun “seitsemän miehen voima” (kansansävelmä, sov. Otto Kotilainen, san. Aleksis Kivi). 1.-2. -luokkalaisten huolehtivainen ote eskarilaisia kohtaan oli mieleenpainuvaa. 









Montessoripäiväkodissa toimivassa esiopetusryhmässä meillä on tänä toimintakautena 6 esiopetusikäistä lasta. Lapset ja aikuiset ovat toisilleen entuudestaan tuttuja, osa jopa alle 3-vuotiaiden ryhmästä lähtien. Porukassa oli havaittavissa heti alku syksystä “meidän tiimi” -henkeä. Esiopetusikäiset lapset toimivat integroituna 3-6-vuotiaiden ryhmässä montessoripedagogiikan mukaisesti, missä pienemmät oppivat isoilta ja isommat auttavat pieniä. Eskarit ovatkin kovin tietoisia siitä, että he ovat nyt päiväkodin vanhimpia lapsia.  

Ajatus siitä että pienemmät oppivat isoilta, tarkoittaa esiopetuslasten kohdalla sitä, että heillä on nyt paljon opittavaa koululaisilta. Teemme tiivistä yhteistyötä montessoriluokkalaisten kanssa (1-2lk.), jolloin eskarit saavat oppimiskokemuksia itseään vanhemmilta lapsilta.    


Tea Viitasalo, montessoriohjaaja

torstai 13. lokakuuta 2016

Sinisiivet ja Ritariperhoset arkeologisilla kaivauksilla

Esiopetus on alkanut Vehnätiellä mukavasti tutustumisen ja ryhmäytymisen merkeissä. Ryhmäytymistä vahvistaa yhteiset retket ja käymmekin metsässä joka viikko. Nyt meille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä katsomaan arkeologisia kaivauksia aivan päiväkodin lähelle! 

Tuumasta toimeen; uuden opetussuunnitelman hengessä pääsimme tutustumaan erään eskarilaisen vanhemman työhön arkeologina, mikä oli erittäin mielenkiintoista.

Kysyimme lapsilta, mitä heille tulee mieleen sanasta ARKEOLOGI ja vastaukset olivat mielenkiintoisia: ”PRONSSI”, ”KULTA JA LUUT”, ”ARKI”, ”ELÄIMEN LUURANGOT” JA ”HOPEA”.


Matka määränpäähän oli vähintäänkin yhtä opettavainen kuin tuokio arkeologin seurassa. Kävelimme helminauhana tienpiennarta pitkin autojen ja bussien huristaessa ohi. Tutustuimme suojatiestä kertovaan liikennemerkkiin ja harjoittelimme tienylitystä.


Arkeologisilla kaivauksilla tutustuimme tarkkuusinventointiin, jossa selvitettiin tulevien talojen paikalla ollutta muinaista elämää. Arkeologit olivat löytäneet merkkejä jopa 1500-luvun elämästä! Maata kaivettiin kaivinkoneella, mutta tarkempi tutkiminen vaati muurarin raappaa. Erinäiset, lapsia kovasti kiinnostaneet, löydökset kirjataan tarkkaan ylös ja merkittävimmät kirjataan takymetrillä koordinaatistoon. Näin voidaan tarvittaessa palata löytöpaikoille.

Työssä arkeologin mielestä hienointa on päästä tutkimaan ja löytää jotain merkittävää. Lapsilla oli paljon kysymyksiä ja niihin saatiin vastauksia. Tilaisuuden jälkeen tiedustelimme, mitä lapsille oli jäänyt mieleen päivästä ja mikä oli kivaa;

”Oli kivaa, ku hän kerto, kun siinä oli se kuoppa.”
”Mä tykkäsin siit lautasen palasest ku se oli niin kaunis.”
”Must oli ihana se liila pullon palanen.”
”Se ku ne kaivinkoneet kaivo sitä kuoppaa.”
”Kaikki. Et löytyis luita.”

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kurkistus Kannuskujan eskarin ikkunasta


Syksy 2016 alkoi Rosmariineissa monin uusin kuvioin. Ryhmässä aloitti paljon uusia eskarilaisia (toki osa ”vanhoja” tuttuja), uusi tiimi (allekirjoittanut ainoa edelliseltä kaudelta jatkava), uusi esiopetussuunnitelma (siinäkin onneksi jotain tuttua) ja hieman twistiä toi varhaiskasvatuslain muutos, jonka myötä ryhmäämme yhdistettiin kourallinen pienempiä lapsia sekä osa-aikainen lastenhoitaja. Uudet tuulet alkoivat heti puhaltamaan, kun kilpaa syksyn lämpimän auringon ja ruskan värjäämän luonnon kanssa alkoivat sinkoilla ideat tulevan vuoden suunnitelmista.


Uusi esiopetussuunnitelma oli otettu suurennuslasin alle jo keväällä ja samoihin aikoihin saimme mahdollisuuden osallistua syksyllä alkavaan Kumous -hankkeeseen (Palvelutalouden vallankumous – ihminen digitalisaation keskiössä), jonka myötä kanssamme tulisi kulkemaan kirjaston pedagoginen tiimi sekä matkaamme seuraamaan VTT:n tutkijatiimi. Hankkeen tavoitteena on luoda malli yhteistyöstä kirjaston ja esiopetuksen välille. Pilottina toimii kolme kirjasto-esiopetusryhmä yhteistyötiimiä Vantaalla. Yhteisen kokeilun tavoitteeksi päätimme aikuisten kesken luoda eskareiden kanssa pelin, joten otimme pelaamisen yhdeksi osaksi arkeamme.


Erityisen innoissani olin lasten mielenkiinnonkohteiden keräämisestä, koska niiden avulla saatoin hiukan hallita omien ideoiden rönsyilyä ja koota lasten toiveista yhtenäistä kokonaisuutta. Lasten ideoita alkoi jo keväästä kerääntyä keoksi: luonto, avaruus, dinosaurukset, ponit, liikuntalajit, teemaleikit, kartano, linnat, liikenne, retket, bussilla matkustaminen, kartat, rastit ja aarteet sekä minä ja kaverit. Eskarit ovat toivoneet mm. keijuprinsessaleikkiä, koiran taluttamista, nyrkkeilyä, karkkipäivää, oppia ystävyyttä, tutkimusta siitä mihin roskat menevät jne. Toki kirjaimet ja lukemaan oppiminen sekä numerot ja laskeminen ovat lapsia kiinnostaneet, mutta äänestettäessä mielenkiintoisinta aihetta voittajaksi nousi luonto ja eläimet. 


Ihanan laaja aihe sinänsä, että siihen on helppo yhdistää niin avaruus, ihminen ja eläimet kuin retkeily, kartat tai liikennesäännöt, eli oikeastaan kaikki toiveet on mahdollista linkittää tähän teemaan. Tutustumisen ja ryhmäytymisen lomassa olemme käyneet lähialueen leikkipuistoissa, metsissä, Håkansbölen kartanolla, Hevoshaankoululla ja kirjastolla. Luonnollisesti syksyn muuttuvan luonnon merkkien seuraaminen on kuulunut arkeemme elokuusta lähtien ja olemme tutkineet niin pihkaa, tammenterhoja, pihlajanmarjoja kuin koppakuoriaisia ja oravia. Kirjastolle veimme kirjeen tulevan syksyn suunnitelmistamme sekä kiinnostuksenkohteistamme. Paluumatkalla pidimme puistossa eskareiden kokouksen, jossa päätimme projektin nimeksi Luonnontutkijat.


Näin paljon olemme ehtineet jo kokea reilussa kuukaudessa. En malta odottaa mitä kaikkea ehdimmekään oppimaan ja näkemään kevääseen mennessä :)

- Heidi Härkönen -

torstai 8. syyskuuta 2016

Millaista esiopetus on Leinelässä? Meillä leikitään!


”Uusi esiopetusvuosi ja uudet esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, uudet tiimit ja uudet lapset esiopetusryhmissä.” 
”Paljon uusia asioita ja paljon suunniteltavaa.” 
”Tuntuu haasteelta, mutta onneksi mielenkiintoiselta sellaiselta.” 
”Kaksi isoa eskariryhmää, joista toisessa vielä osa viskareita.” 
”Yhteisen suunnittelun järjestäminen on haastavaa, mutta yhteistä pitäisi tietenkin saman päiväkodin eskareissa olla.” 
”Halutaan olla me.”



Lähimetsän pöllövaari oli kouluttanut edellisen vuoden esikoululaisista metsäagentteja, joten kokemusta leikillisestä esiopetuksen teemoittamisesta meillä oli. Samaa pöllövaari-projektia emme kuitenkaan halunneet tänä vuonna jatkaa. Joukkoon oli saapunut uusia työntekijöitä ja ”vanhoille” lapsille teema oli jo ehkä liiankin tuttu sekä lasten ideoille ja toiveille pitäisi olla tilaa. Emme voineet suunnitella kaikkea valmiiksi ilman lapsia.

Metsä
 ja salaperäiset leikit olivat kuitenkin päiväkotiimme läheisesti liittyviä teemoja, joten niiden pohjalta idea kumpusi. Yhden työntekijän aarteista löytyi suuri kettukäsinukke ja siitä se ajatus sitten lähti. Aikuisen johdattelemana aloittaisimme yhteisen Kettu-projektin. Salaperäinen metsän kettu, jolla ei ollut edes nimeä, lähestyisi lapsia pyytäen lupaa osallistua eskariin, haluten  oppia lasten kanssa uusia asioita, mutta samalla opettaen lapsille omia tietojaan. Ja kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu, kumpuaa lasten ideoista ja kommenteista.


Löyhä, mutta samalla yhteinen teema antaa kahdelle ryhmälle molemmille vapauden toteuttaa projektia omista lähtökohdistaan ja ryhmän tarpeista. Teema ei kuitenkaan ole niin sitova, etteikö lasten omista mielenkiinnonkohteista kumpuavat teemat olisi mahdollisia. Lasten ideoiden pohjalta uusi EOPS ohjaakin esiopetusta toteuttamaan. Kettu kulkee mukana, leikkii ja tutkii yhtenä eskarina, luoden kuitenkin koko vuodelle yhteen nivovan teeman. Se yhdistää kaikkia pienryhmiä ja kahta eskariryhmää sopivasti yhteiseen ”Me henkeen”.

Ketun kanssa voi sukeltaa kaikkeen, esimerkiksi Pokémonien maailmaan. Pokémonit tuntuivat nimittäin olevankin alkusyksyn mielenkiintoisin juttu. Pokémon GO! Ja niinpä päätimme tarttua teemaan saman tien.

Pokémoneista tulostettiin väristykuvia. Niistä harjoiteltiin piirtämään ikkunaa vasten omalle paperille oma Pokémon-hahmo ja ne väritettiin. Pokémon-palloja askarreltiin. Paperipallot otettiin pihalle mukaan ja juostiin näkymättömiä Pokémoneja niillä saalistaen. Kun näkymättömät Pokémonit oli kaikki napattu, siirryimme sisätiloihin. Sisällä kuljimme pohjapiirustuskartan avulla tai tabletilta huoneista otettuja kuvia katsellen etsimässä sisälle piiloutuneita Pokémoneja. Sisältä löytyneet Pokémonit vaativat suorittamaan toiminnallisia tehtäviä (mm. suujumppa) ennen kiinni jäämistään. Iltapäivisin pöydän täyttivät Hamahelmi-laatikot, kun pyöreisiin alustoihin taiottiin yhdessä Pokémon-pallojen värisiä (niitä on todellakin useita eri värisiä) Hamahelmi-taideteoksia.






Ensimmäisten viikkojen kestänyt innostus, ensimmäinen projekti. Mukaan lähtivät niin pojat kuin tytötkin. Aikuisista puhumattakaan :). Ja mitä me opimme? Yhdessä tekemisen iloa, kokemusten jakamista, viivan hahmottamista ja väritystaitoa, leikkaamista, hienomotorisia taitoja, matemaattista hahmottamista, laskemista, värien lajittelua, vaikeita Pokémon-nimiä, kirjainten jäljentämistä, liikunnallista ulkoilua ja juoksemista, tilan hahmottamista ja kartanlukutaitoa, suujumppaa ja löytämisen iloa. Kaikki oli toiminnallista ja mukaansa tempaavaa!



Mitä Leinelän esiopetusvuosi tulee siis pitämään sisällään? Sitä emme vielä tarkalleen tiedä. Aikuiset pohtivat ja muistavat, eheyttävät kaikki tärkeät sisällöt lapsista kumpuaviin projekteihin, siitä olemme varmoja. Mutta kaksi isoa Leinelän eskariryhmää kulkee nyt yhdessä, metsäketun johdattelemaa salaperäistä polkua pitkin, kohti koulumaailmaa. Leikkien. Ja mitä polulla lopulta tapahtuu riippuu ihan lapsista vain.




perjantai 1. heinäkuuta 2016

Tervetuloa seuraamaan vantaalaisten esiopetusryhmien arkea!


Tämä blogin tarkoituksena on toimia ikkunana vantaalaisten esiopetusryhmien arkeen. Blogissa vantaalaiset esiopetusryhmät kuvaavat toimintaansa esiopetuksen lukuvuoden aikana. Blogin tarkoituksena on myös toimia arviointikanavana, jossa huoltajat pääsevät arvioimaan Vantaan esiopetuksen opetussuunnitelman toteutumista. Blogissa on vaihtuvia kyselyitä tiettyihin teemoihin liittyen.

Esiopetusta toteutetaan Opetushallituksen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Lisäksi kunnilla on omat tarkentavat opetussuunnitelmansa, Vantaalla noudatetaan Vantaan esiopetuksen opetussuunnitelmaa. Uusi esiopetuksen opetussuunnitelma tuli voimaan 1.8.2016. Vantaan esiopetuksen opetussuunnitelmaan voit tutustua blogin yläpalkista.

Esiopetusvuosi on lapsen elämässä arvokas vaihe. Esiopetuksessa lapsi oppii leikin, toiminnan, elämysten ja kokemusten kautta tietoja ja taitoja, jotka valmistavat häntä myös tulevia kouluvuosia varten. Esiopetus toimii siltana varhaiskasvatuksesta kouluun. Sillä on tärkeä merkitys lapselle tulevan koululaisen roolin ja koulun kulttuurin omaksumisen tukena. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus muodostavat lapsen oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle.


Oppimisen ilon ja motivaation löytäminen ja säilyttäminen on yksi esiopetusvuoden tärkeimmistä tehtävistä. Esiopetusvuoden aikana harjoitellaan monenlaisia tärkeitä taitoja, joita tarvitaan niin kouluopiskelussa kuin koko elämän aikana. Tärkeimpiä esiopetuksen tavoitteita ovat lapsen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan vahvistaminen myönteisten oppimiskokemusten avulla sekä ryhmässä toimimisen ja sosiaalisten taitojen harjoittelu. Myös monenlaiset omatoimisuustaidot, itsesäätelyn taidot ja oman toiminnan ohjauksen taidot ovat keskeisiä harjoiteltavia asioita esiopetuksessa. Esiopetuksessa lapsi omaksuu perustietoja, -taitoja ja -valmiuksia eri oppimisen osa-alueilta. Yhtenä esiopetuksen tehtävänä on kartoittaa tietoa lapsen kehityksestä, oppimisvalmiuksista ja -tavoista, jotta hänen opiskelunsa koulussa alkaisi mahdollisimman sujuvasti.