KAVERIKERHO – ”Hyvä Suunnistajat!”

Suunnistajien ryhmässä on 12 eskaria, jotka tulivat kahdesta eri lapsiryhmästä ja saatiin ryhmään yksi uusikin eskari. Kyselimme useammassa tilanteessa vanhempien ja eskarien toiveita esiopetusvuodelle. Monet vanhemmat toivoivat sosiaalisten ja ryhmässä toimimisen taitojen harjaannuttamista. Niinpä meidän eskarivuosi alkoi Kaverikerholla, jonka toteutimme yhteistyössä esiopetuksen kuraattori Minna Klutaksen kanssa.

Kaverikerhoon valmistauduimme askartelemalla toinen toisillemme nimilaput, jotta Minna muistaisi helpommin kaikkien nimet. Arpomalla päätimme, kenelle kaverille nimilapun sai tehdä. Sitten olikin tärkeää miettiä, mistä muodosta ja mistä väristä kyseinen kaveri pitää. Nimilappuja tehdessään eskarit tutustuivat kavereiden nimien kirjoitusasuun  ja tarrakirjoittimen käyttämiseen.

Kaverikerhon tavoitteena oli yhteisen toiminnan avulla luoda eskariryhmäämme yhteenkuuluvuudentunnetta, vahvistaa kaverisuhteita ja harjoitella sosiaalisia tilanteita. Kaverikerho kokoontui viisi kertaa ja jokainen kerhokerta eteni aina samalla tavalla eli  

 1. Leikki

 2. Kuunteluharjoitus

 3. Pöytäteatteri

 4. Leikki

 5.  Suunnistaja-hali

  Leikit olivat tutustumista ja ohjeen mukaan toimimista tukevia harjoituksia. Ne olivat yksinkertaisia ja hauskoja, joten jokaisen eskarilaisen oli helppo osallistua. Leikeissä pääsimme liikkumaan ja toimimaan yhdessä.

Kuunteluharjoituksen tarkoituksena oli rauhoittuminen ja keskittyminen. Silmät suljettuina pinnistelimme kuuloamme, jotta kuulisimme ääniraudan äänen mahdollisimman pitkään. Eskareille tästä tuli lähes kilpailu, joten moni kuuli tai oli kuulevinaan äänen pitkään sen jälkeen, kun eskariopen korvissa ääni oli jo hiljentynyt.

Pöytäteatterissa käytimme Suomen Mielenterveysseuran aineistoa ” Eläinlasten elämää – mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin”. Pöytäteatterin tarinat kertovat metsässä asuvien eläinlasten välisistä kommelluksista ja arkisista hetkistä, joissa tarvitaan tunteiden ilmaisemista, kannustamista ja jämäkkyyttä. Tarinoiden kautta eskarit pääsivät harjoittelemaan mm. kaverin mukaan ottamista, toisten mielipiteiden huomioimista, anteeksipyytämistä ja auttamista. Ensiksi aikuiset esittivät tarinaa, joka keskeytyi juuri, kun eläinlasten välille tuli ristiriitaa. Eskarien kanssa keskustellen pohdimme eläinlasten tilannetta, mistä ristiriita johtui ja miten sen voisi ratkaista. Sitten eskarit vuorollaan pääsivät Minnan kanssa esittämään tarinan loppuratkaisun.

                             

Jokainen kerhokerta päättyi Suunnistaja-haliin eli tiivis piiri, kädet vierustoverin olkapäille ja yhteen ääneen kannustussanat : ”Hyvä Suunnistajat!” Loistava keino luoda yhteenkuuluvuudentunnetta, antaa palautetta onnistuneesta  toiminnasta ja kannustaa ennen vaikealta tuntuvaa toimintaa. Suunnistaja-halia olemme jo käyttäneet eri tilanteissa ja se tulee varmasti kulkemaan mukana koko eskarivuoden ajan.

Viimeisen kerhokerran viimeinen leikki oli ”Kehu kaveria”. Yksi eskarilainen meni piiloon peiton alle ja muut pohtivat yhdessä, missä kyseinen eskari on hyvä ja taitava. Sitten joku eskarikavereista meni kertomaan peiton alla olevalle eskarille nämä kehut. Jokainen sai vuorollaan olla peiton alla ja kuulla kivoja asioita itsestään. Eskariryhmästämme löytyy mm. kiva kaveri, joka ottaa leikkeihin mukaan, innokas futiksenpelaaja, junaleikin kehittäjä, eskari, joka osaa jo lukea, loistava Minecraft-pelaaja, hienojen kärrynpyörien tekijä, taitava leikkijä, eskari, joka on aina hiljaa lepohuoneessa ja hyvä askartelija. Eskariope aivan liikuttui kuullessaan, miten eskarit tunnistivat toistensa vahvuuksia ja puhuivat kauniisti toisistaan.

Eskarit ihastuivat pöytäteatterin eläinlapsiin Pupuun, Peuraan, Suteen, Siiliin, Siilin pikkusiskoon ja Pöllöön. Niinpä askartelimme keppinuket, joiden kanssa eläinlasten seikkailut metsässä jatkuvat. 

Suurkiitos meiltä kaikilta Minnalle!!! Kaverikerhossa oli mukavaa!!!

Eskariope Kati Vuorela ja Suunnistajat / Keihäspuiston päiväkoti

Kilterin Sadepisaroiden syyskuinen luontokoulupäivä

Elokuussa saimme ihania uutisia; meidät on valittu Vantaan luontokoulun kummiluokaksi. Sen lisäksi, että teemme lähes viikoittain metsäretkiä, saamme viettää tulevan lukuvuoden aikana neljä päivää luontokoululla ja sen lähimetsissä Sotungissa. Luontokoulun innostavien opettajien Katjan ja Ollin johdolla saamme tutkia, oppia, kokea ja haltioitua luonnon ihmeistä.

Ensimmäinen luontokoulupäivä koitti 19.9. Olimme valmistautuneet matkaan hyvin eväin, kotoa otettiin mukaan ekoeväät: leivät ja hedelmät rasiaan ja päiväkodilta makkarat ja mehutiivistettä ja hedelmiä. Reppuun oli pakattu eväiden ja varavaatteiden lisäksi myös iloista retkimieltä.

Perillä meidät ottivat vastaan Luontokoulun historiaa henkivän talon lisäksi Katja ja Olli. Saimme kuulla tarinaa hiirestä, joka etsi turvapaikkaa ketulta. Koko porukalla leikimme alkuleikkinä ”kettu ja hiiret” –leikkiä. Sitten jakauduimme tuttuihin pienryhmiimme ja saimme tehtäväksi rakentaa lähimetsään hiirille pesiä. Pohdimme, missä hiiret viihtyvät, mitä ne syövät ja minkälaisesta ympäristöstä ne pitävät? Niinpä hiirille syntyi useita viehättäviä koloja sammal- ja lehtipehmusteineen, katoksineen, keinuineen, liukumäkineen, nuotioineen ja ruokavarastoineen. Kiertäessämme tutustumassa kavereiden tekemiin pesiin, haistoimme kutsuvan savun tuoksun. Olli oli sytyttänyt nuotion ja lounaaksi paistoimme makkaraa ja nautimme herkullisista eväistä.

Evästauon jälkeen nousimme vähän kauemmaksi metsään, jossa saimme kuulla erilaisista metsässä asuvista ötököistä. Saimme opastusta ötökkäpurkkien käyttöön ja lähdimme etsintämatkalle kurkkaamaan kivien, lehtien, oksien ja keppien alle. Hellävaroen poimimme ötökkä-aarteet purkkeihin ja lopuksi tutkimme yhdessä, mitä kaikkia metsän pienimpiä löysimme. Ja löytyihän niitä; lukkeja, hämähäkkejä, satajalkaisia, sittiäisiä, kotiloita, kastematoja. Lopuksi päästimme ötökät takaisin omiin puuhiinsa.

Iso osa eskaripäiväämme oli myös bussilla ja junalla tehdyt matkat, ja niihin liittynyt aikataulujen ja erilaisten merkkien pohtiminen sekä tietysti muiden matkustajien huomioiminen liikennevälineissä. 

Odotellessamme bussia Tikkurilan asemalla ehdimme laulaa lurauttaa Hiiren aakkoslaulun ja pyynnöstä lauloimme myös bussikuskille. Lisäksi pohdimme terveellisiä ja roskattomia eväitä, metsään sopivia varusteita ja opimme valtavasti uutta tietoa hiirten ja ötököiden elämästä.

Innolla odotamme seuraavaa luontokoulupäiväämme!

Helena Lehto, lto

Kilterin pk:n esiopetusryhmä Sadepisarat