Suunnistajien
ryhmässä on 12 eskaria, jotka tulivat kahdesta eri lapsiryhmästä ja saatiin
ryhmään yksi uusikin eskari. Kyselimme useammassa tilanteessa vanhempien ja
eskarien toiveita esiopetusvuodelle. Monet vanhemmat toivoivat sosiaalisten ja
ryhmässä toimimisen taitojen harjaannuttamista. Niinpä meidän eskarivuosi alkoi
Kaverikerholla, jonka toteutimme
yhteistyössä esiopetuksen kuraattori Minna Klutaksen kanssa.
Kaverikerhoon
valmistauduimme askartelemalla toinen toisillemme nimilaput, jotta Minna muistaisi helpommin kaikkien nimet.
Arpomalla päätimme, kenelle kaverille nimilapun sai tehdä. Sitten olikin
tärkeää miettiä, mistä muodosta ja mistä väristä kyseinen kaveri pitää. Nimilappuja
tehdessään eskarit tutustuivat kavereiden nimien kirjoitusasuun ja tarrakirjoittimen käyttämiseen.
Kaverikerhon
tavoitteena oli yhteisen toiminnan avulla luoda eskariryhmäämme
yhteenkuuluvuudentunnetta, vahvistaa kaverisuhteita ja harjoitella sosiaalisia
tilanteita. Kaverikerho kokoontui viisi kertaa ja jokainen kerhokerta eteni aina
samalla tavalla eli
1. Leikki
2. Kuunteluharjoitus
3. Pöytäteatteri
4. Leikki
5. Suunnistaja-hali
Leikit olivat
tutustumista ja ohjeen mukaan toimimista tukevia harjoituksia. Ne olivat yksinkertaisia
ja hauskoja, joten jokaisen eskarilaisen oli helppo osallistua. Leikeissä
pääsimme liikkumaan ja toimimaan yhdessä.
Kuunteluharjoituksen
tarkoituksena oli rauhoittuminen ja keskittyminen. Silmät suljettuina
pinnistelimme kuuloamme, jotta kuulisimme ääniraudan äänen mahdollisimman
pitkään. Eskareille tästä tuli lähes kilpailu, joten moni kuuli tai oli
kuulevinaan äänen pitkään sen jälkeen, kun eskariopen korvissa ääni oli jo
hiljentynyt.
Pöytäteatterissa käytimme
Suomen Mielenterveysseuran aineistoa ” Eläinlasten elämää –
mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin”. Pöytäteatterin tarinat kertovat
metsässä asuvien eläinlasten välisistä kommelluksista ja arkisista hetkistä,
joissa tarvitaan tunteiden ilmaisemista, kannustamista ja jämäkkyyttä. Tarinoiden
kautta eskarit pääsivät harjoittelemaan mm. kaverin mukaan ottamista, toisten
mielipiteiden huomioimista, anteeksipyytämistä ja auttamista. Ensiksi aikuiset
esittivät tarinaa, joka keskeytyi juuri, kun eläinlasten välille tuli
ristiriitaa. Eskarien kanssa keskustellen pohdimme eläinlasten tilannetta,
mistä ristiriita johtui ja miten sen voisi ratkaista. Sitten eskarit vuorollaan
pääsivät Minnan kanssa esittämään tarinan loppuratkaisun.
Jokainen
kerhokerta päättyi Suunnistaja-haliin
eli tiivis piiri, kädet vierustoverin olkapäille ja yhteen ääneen kannustussanat
: ”Hyvä Suunnistajat!” Loistava
keino luoda yhteenkuuluvuudentunnetta, antaa palautetta onnistuneesta toiminnasta ja kannustaa ennen vaikealta tuntuvaa
toimintaa. Suunnistaja-halia olemme jo käyttäneet eri tilanteissa ja se tulee
varmasti kulkemaan mukana koko eskarivuoden ajan.
Viimeisen
kerhokerran viimeinen leikki oli ”Kehu
kaveria”. Yksi eskarilainen meni piiloon peiton alle ja muut pohtivat
yhdessä, missä kyseinen eskari on hyvä ja taitava. Sitten joku eskarikavereista
meni kertomaan peiton alla olevalle eskarille nämä kehut. Jokainen sai
vuorollaan olla peiton alla ja kuulla kivoja asioita itsestään. Eskariryhmästämme
löytyy mm. kiva kaveri, joka ottaa leikkeihin mukaan, innokas futiksenpelaaja,
junaleikin kehittäjä, eskari, joka osaa jo lukea, loistava Minecraft-pelaaja, hienojen
kärrynpyörien tekijä, taitava leikkijä, eskari, joka on aina hiljaa
lepohuoneessa ja hyvä askartelija. Eskariope aivan liikuttui kuullessaan, miten
eskarit tunnistivat toistensa vahvuuksia ja puhuivat kauniisti toisistaan.
Eskarit
ihastuivat pöytäteatterin eläinlapsiin Pupuun, Peuraan, Suteen, Siiliin, Siilin
pikkusiskoon ja Pöllöön. Niinpä askartelimme keppinuket, joiden kanssa eläinlasten seikkailut metsässä jatkuvat.
Suurkiitos
meiltä kaikilta Minnalle!!! Kaverikerhossa oli mukavaa!!!
Eskariope
Kati Vuorela ja Suunnistajat / Keihäspuiston päiväkoti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti