”Uusi
esiopetusvuosi ja uudet esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, uudet tiimit
ja uudet lapset esiopetusryhmissä.”
”Paljon
uusia asioita ja paljon suunniteltavaa.”
”Tuntuu
haasteelta, mutta onneksi mielenkiintoiselta sellaiselta.”
”Kaksi isoa
eskariryhmää, joista toisessa vielä osa viskareita.”
”Yhteisen
suunnittelun järjestäminen on haastavaa, mutta yhteistä pitäisi tietenkin saman
päiväkodin eskareissa olla.”
”Halutaan
olla me.”
Lähimetsän pöllövaari oli kouluttanut edellisen vuoden esikoululaisista
metsäagentteja, joten kokemusta leikillisestä
esiopetuksen teemoittamisesta meillä
oli. Samaa pöllövaari-projektia emme kuitenkaan halunneet tänä vuonna jatkaa.
Joukkoon oli saapunut uusia työntekijöitä ja ”vanhoille” lapsille teema oli jo
ehkä liiankin tuttu sekä lasten ideoille ja toiveille pitäisi olla tilaa. Emme
voineet suunnitella kaikkea valmiiksi ilman lapsia.
Metsä ja salaperäiset leikit olivat kuitenkin päiväkotiimme läheisesti liittyviä teemoja, joten niiden pohjalta idea kumpusi. Yhden työntekijän aarteista löytyi suuri kettukäsinukke ja siitä se ajatus sitten lähti. Aikuisen johdattelemana aloittaisimme yhteisen Kettu-projektin. Salaperäinen metsän kettu, jolla ei ollut edes nimeä, lähestyisi lapsia pyytäen lupaa osallistua eskariin, haluten oppia lasten kanssa uusia asioita, mutta samalla opettaen lapsille omia tietojaan. Ja kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu, kumpuaa lasten ideoista ja kommenteista.
Löyhä, mutta
samalla yhteinen teema antaa kahdelle ryhmälle molemmille vapauden toteuttaa
projektia omista lähtökohdistaan ja ryhmän tarpeista. Teema ei kuitenkaan ole
niin sitova, etteikö lasten omista mielenkiinnonkohteista kumpuavat teemat
olisi mahdollisia. Lasten ideoiden pohjalta uusi EOPS ohjaakin esiopetusta
toteuttamaan. Kettu kulkee mukana, leikkii ja tutkii yhtenä eskarina, luoden
kuitenkin koko vuodelle yhteen nivovan teeman. Se yhdistää kaikkia pienryhmiä
ja kahta eskariryhmää sopivasti yhteiseen ”Me henkeen”.
Ketun kanssa voi sukeltaa kaikkeen, esimerkiksi Pokémonien maailmaan.
Pokémonit tuntuivat nimittäin olevankin alkusyksyn mielenkiintoisin juttu.
Pokémon GO! Ja niinpä päätimme tarttua teemaan saman tien.
Pokémoneista
tulostettiin väristykuvia. Niistä harjoiteltiin piirtämään ikkunaa vasten
omalle paperille oma Pokémon-hahmo ja ne väritettiin. Pokémon-palloja
askarreltiin. Paperipallot otettiin pihalle mukaan ja juostiin näkymättömiä
Pokémoneja niillä saalistaen. Kun näkymättömät Pokémonit oli kaikki napattu,
siirryimme sisätiloihin. Sisällä kuljimme pohjapiirustuskartan avulla tai
tabletilta huoneista otettuja kuvia katsellen etsimässä sisälle piiloutuneita
Pokémoneja. Sisältä löytyneet Pokémonit vaativat suorittamaan toiminnallisia
tehtäviä (mm. suujumppa) ennen kiinni jäämistään. Iltapäivisin pöydän täyttivät
Hamahelmi-laatikot, kun pyöreisiin alustoihin taiottiin yhdessä Pokémon-pallojen
värisiä (niitä on todellakin useita eri värisiä) Hamahelmi-taideteoksia.
Ensimmäisten viikkojen kestänyt innostus, ensimmäinen projekti. Mukaan lähtivät niin pojat kuin tytötkin. Aikuisista puhumattakaan :). Ja mitä me opimme? Yhdessä tekemisen iloa, kokemusten jakamista, viivan hahmottamista ja väritystaitoa, leikkaamista, hienomotorisia taitoja, matemaattista hahmottamista, laskemista, värien lajittelua, vaikeita Pokémon-nimiä, kirjainten jäljentämistä, liikunnallista ulkoilua ja juoksemista, tilan hahmottamista ja kartanlukutaitoa, suujumppaa ja löytämisen iloa. Kaikki oli toiminnallista ja mukaansa tempaavaa!
Mitä Leinelän esiopetusvuosi tulee siis pitämään sisällään? Sitä emme vielä tarkalleen tiedä. Aikuiset pohtivat ja muistavat, eheyttävät kaikki tärkeät sisällöt lapsista kumpuaviin projekteihin, siitä olemme varmoja. Mutta kaksi isoa Leinelän eskariryhmää kulkee nyt yhdessä, metsäketun johdattelemaa salaperäistä polkua pitkin, kohti koulumaailmaa. Leikkien. Ja mitä polulla lopulta tapahtuu riippuu ihan lapsista vain.
